Jokainen tietää, että kuolema on elämän jatkeena; kuitenkin monesti se yllättää ja haavoittaa. Se aiheuttaa tuskan lisäksi pelkoa ja se lisää mielessämme sitä ymmärrystä, että elämä on ainutlaatuinen ja ohimenevä. Toisin sanoen ihmisen henkäys jossakin vaiheessa ajassa sammuu.
Kuolema aiheuttaa tunteiden myllerystä sisimmässä ja vaikuttaa simultaanisesti aivoihin. Lähiomainen tai lähiystävä ei jaksa; aivotoiminta hidastuu ja sen seurauksena oma-aloiteellisuus häviää ja keskittymiskyky huononee. Alussa jopa ei ymmäretään mitä on tapahtumassa. Keho reagoi psykosomaattisesti.
Usko Jumalaan luo turvaa, koska uskotaan kuoleman jälkeisestä elämästä. On toivoa paremmasta paikasta, missä ei ole tuskaa eikä pahaa. Monet turvautuu Jumalaan, erityisesti kun kuolema lähestyy.
Kun kuolema ylläättä lähiomaiset lyhyellä ajalla - 29-vuotiaana työtapartumassa, 40-vuotiaana oudossa tilanteessa ja vajaa 60-vuotiaana aivoinfarktin kautta - mieli pysähtyy ja sielustamme huuto nousee Jumalan puoleen, hiljaisuuden tyhjyyden puoleen, kaikkien puoleen: "MIKSI?" Harvoin tulee todellista vastausta; usein huokauksessa sanotaan: "Se oli Jumalan tahto."
Onko kuolema Jumalan tahto?Kyllä on. Raamatussa näin kerrotaan. Synnin rangaistus on kuolema, ikuinen kuolema ja se on vain hyväksyttävä. Se on julma rangaistus ja ihminen kärsii erityisesti vanhettessaan, koska keho rapistuu vähitellen.
Toisaalta Raamatussa kerrotaan, että Jumala on Rakkaus, Armo, Hyvä Paimen. Johanneksen kirjassa luvussa 3:16 kerrottaan, että Jumala on rakastanut meitä niin paljon, että hän uhrasi ainoan poikansa, jotta saisimme ikuisen elämän. Se on todella Rakkauden ele. Jeesus kuoli ristillä meidän puolestamme.
Miksi sitten tämän kuoleman rangaistuksen lisäksi ihmisen on koettava lisää tuskaa? Miksi kuolema saa yllättää? Voidaanko syyllistää ainoastaan Jumalaa tai enemmänkin ihmistää?
Usein sanotaan, että koettelmusten kauttaa, Jumala tahtoo vahvistaa meitä, opettaa meitä. On totta ihmisen jokainen kokemus vahvistaa, mutta se voi myös heikentää tai jopa tappaa. Ei ole helppoa olla "sitkeä sissi." Opettajani mukaan näin olen, mutta harvoin näin minussa tuntuu.
Kun kuolema yllättää, alussa mieleni on tyyni, eikä edes tunnemyllerystä ole. Näin huomaan, että jokainen ihminen reagoi eri tavalla kuolemauutiselle - joku voi lähteä kiljumaan, toinen pyörtymään ja kolmas lyödä päänsä seinälle. Kun kuolema yllättää, tarvitaan aikaa ja tukea. Tarvitaan kuunteleva korva ja kantava olkapää. Kun kuolema yllättä, tarvitaan aikaa surraa ja aikaa löytää itsensä uudelleen.
Jumala on se Turva ja se Toivo paremmasta elämästä; se antaa voimaa jatkaa eteenpäin.
Nykyisessä yhteiskunnassa individualismi vaikeuttaa ihmisen auttamista. Jaksaako kukaan olla surevan leskin/lähiomaisen kanssa pitkään.Elämän alamäessä, ylämäessä ja tasangoilla tarvitaan toisiamme. Ihmisen elämätarkoitus tässä maailmassa on olla toiselle hyvää, antaa toiselle hyvää. Ystävyys on se suurin rakkaus ihmisten elämässä... ilman ehtoja: AGAPE.
Kirjoittaminen on oiva tapa purkkaa tunteitaan.
Tämän vuoden aikana 4 lähiomaista/-ystävää kuolivat (29 v. / 40 v. / 55 v. / 75 v.).
